Muurit murtuu

Viime viikolla juhlittiin Berliinin muurin murtumista. 9. marraskuuta 1989 alkoi kehitys jossa lukuisat kansat ottivat takaisin itsemääräämisoikeutensa ja Euroopan rajat avautuivat. Myös Euroopan parlamentin eteen oli asetettu muistuttamaan muurin murtumisen juhlapäivästä aitoja Berliiniä kerran jakaneita betonilevyjä. En olisi itse marraskuussa 1989 uskonut jonain päivänä istuvani suomalaisten edustajana 27 eri maan meppien joukossa päättämässä eurooppalaisten yhteisistä asioista. Nyt ryhmätovereinani on ihmisiä jotka vielä 20 vuotta sitten asuivat erilaisten  diktatuurien ikeen alla ja balttikollegojeni kotimaat olivat vielä osa Neuvostoliittoa. Nyt Suomi ja nämä maat ovat kaikki osa EU:ta ja Euroopan pääsee lähestulkoon päästä päähän vaihtamatta valuuttaa. Itä ja länsi herättävät tänä päivänä aivan eri mielleyhtymiä kuin vielä 20 vuotta sitten. 

Ryhmätoverini Adrian Severin, joka oli aktiivisesti mukana muutosprosessissa jossa Romania muuttui Ceausescun diktatuurista demokraattiseksi maaksi kertoi ryhmäkokouksessamme miten itse koki vuoden 1989 tapahtumat. Hän sanoi hiljattain katsoneensa Italian televisiosta visailua, jossa nuori nainen tiesi kyllä kuka on sarjakuvasankari, joka saa lisävoimia pinaatista, mutta ei edes kaverille kilauttamisen jälkeen osannut sanoa missä kaupungissa murtui muuri marraskuussa 1989. Ihmisen muisti on lyhyt ja poliittinen muisti vielä lyhyempi.

Euroopassa on tallella vielä monta muuria. Komissio on lupasi jo viime kesänä, että ensi vuoden alusta Serbian, Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonian ja Montenegron asukkaat eivät enää tarvitse viisumia matkustaessaan valtaosassa Eurooppaa. Samalla Kosovo, Bosnia-Hertsegovina ja Albania ovat jäämässä vaille näitä vapauksia. Tilanne on erityisen hölmö, sillä Bosniassa valtaosalla on kaksoiskansalaisuus ja näin toisella passilla he saavat, ja toisella eivät saa matkustaa. 
 
Aivan kuin lahjana muurin murtumisen juhlallisuuksille viime viikon täystunnossa meni läpi S&D -ryhmään kuuluvan Tanja Fajonin raportti, joka vaati, että myös viimeksi mainitut maiden kanssa aloitettava neuvottelut viisumivapaudesta. EPP -ryhmän varjona asiaa seurannut Anna-Maria Corazza-Bildt esitti asiasta takaperoisia näkemyksiä, mutta Fajon sai lopulta neuvoteltu yhteisymmärryksen, että neuvottelut tulee avata. Ongelmana hiersi erityisesti Kosovo, jota moni jäsenmaa ei ole vielä tunnustanut. On tärkeää tarjota ihmisille toivoa, sillä toivo siirtää vuoria.

Herää kysymys miksi joidenkin passi on niin paljon arvokkaampi kuin toisten? Miksi jotkut niistä avaamaan ovia, niin kuvainnollisesti kuin käytännössä? Maailma ja Eurooppa ovat yhä  täynnä muureja, niin ennakkoluulojen, välinpitämättömyyden, kuin rahan ja muureja.

Kirjoitus on julkaistu UP-uutsipalvelun lehdissä marraskuussa 2009