Helmikuu 2010
Mitron tie – papista parlamentaarikoksi
Tutustuin Mitro Repoon kolmisen vuotta sitten Senaatintorilla lemmikkieläinten siunaustilaisuudessa. Kysyin, olisiko hän kiinnostunut kokoamaan kirjaksi Ortodoksiviesti-lehdessä julkaistut, mielestäni ansiokkaat Termien takana -artikkelit.
Mitro innostui hankkeesta, varsinkin kun monet seurakuntalaiset olivat kyselleet kirjoituksia. Niinpä huolellisen suunnittelun jälkeen ilmestyikin syksyllä 2007 Isä Mitron sanakirja – Ortodoksiset termit selityksineen (WSOY). Toimitustyön mittaan tulin tuntemaan Mitron asioihin paneutuvaksi, älykkääksi, ideakkaaksi, sanavalmiiksi ja verkostoituneeksi mieheksi.
Syksyksi 2008 työstimme teoksen Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta, jossa Mitro pohtii niitä asioita, joista hän vuosien mittaan on tuhansille ihmisille esitelmöinyt ja puhunut. Sinä aikana, kun teimme kirjaa, Mitro alkoi pohtia politiikkaan lähtöä. Monet puolueet kosiskelivat häntä. Alun alkaenkin rohkaisin häntä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, joka ei suinkaan ollut hänelle uutta: esiintymisillään ja kannanotoillaan hän oli ollut usein julkisuudessa, vaikka ei julkkispapiksi tunnustautunutkaan.
Kun Mitro sitten lupautui SDP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi, tein hieman vaalityötäkin. Jaoin nimittäin ystävilleni hänen vaalikorttiaan sanoen, että siitä vielä tulee historiallinen – niin kuin tulikin.
Miksi kannatin ja kannatan Mitron EU-parlamentaarikkoutta? Pidän tärkeänä, että Mitro tuo parlamentin työskentelyyn klassisen ja humanistisen näkökulman; tiedän, että hän ajaa ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden asiaa myös EU:ssa. Hän voi uudistaa EU-politiikkaa, ei yksin vaan yhteisesti. Hän varmasti löytää oivat vaikutuskanavat.
Marraskuussa 2009 vaimollani ja minulla oli ilo vierailla Brysselissä. EU:n valtavuutta ei oikein pysty hahmottamaan muuten kuin käymällä EU:n sydämessä.
Mitro on aloittanut parlamentaarikon työn viisaasti perehtymällä parlamentin käytänteisiin ja kuuntelemalla kokeneempia meppejä. Vaikka hän saattaa joskus olla malttamaton, olen kuitenkin pitänyt siitä, että hän perehtyy EU-työhön maltillisesti.
Oman mepin työskentelyä ja EU:n toimintaa yleensäkin on näppärää seurata netin kautta. EU:n keskeisiä periaatteita on, jos ei nyt täysi julkisuus, niin ainakin avoimuus ja läpinäkyvyys.
Mitron esiintymisessä on vain yksi ongelma: hän joutuu pitämään puheensa ahtaasta pulpetistaan. Hän on kokenut ”estraditaiteilija”, ja niinpä hän parhaiten ottaisi yleisönsä avaralla näyttämöllä tai puhujanpöntöstä. Ehkäpä EU:n kehitystoimitsijat lisäävät myös puhujien näkyvyyttä ja puheenvuorojen näyttävyyttä.
Olen useammankin kerran sanonut Mitrolle, että papille ja poliitikolle on verraton hyöty ja etu hyvästä kirjoitus- ja varsinkin puhetaidosta. Voin luonnehtia häntä klassisesti elokventiksi reetoriksi eli kaunopuhujaksi. Papit ja poliitikot ovat omalla tavallaan sananjulistajia.
Odotan ja uskon, että Mitro ajaa parlamentissa eurooppalaisia ja maailmanlaajuisiakin kulttuuriasioita ja sosiaalikysymyksiä. Eikä ole pahaksi, että hän tuo EU:n byrokratiaan myötäsyntyistä elämäniloa ja positiivisuutta.
Kalevi Koukkunen
Kustannustoimittaja
Espoo
