Kuukauden tukijan blogi

Elokuu 2010

Ihmisen ääni


Musta viitta heilahtaa huhtikuisella Rautatientorilla. Monet vastaantulijat tervehtivät. Viittaan sonnustautunut mies nyökkää, hymyilee mitromaisesti, pysähtyy liikennevaloihin ja ojentaa kätensä vieressä seisovalle herrasmiehelle. Kättelyn lomassa kuulen heidän muistelevan poikavuosien temmellystään Kruunuhaan kujilla.Vihreä valo kehoittaa mustaviittaista miestä ylittämään kadun. Puolessa välissä, raitiovaunukiskojen kohdalla, vastaan astelee puoluesihteeri Korhonen. Puoluesihteereistä hän, jonka etunimi ei ole Jarmo vaan Ari. Korhonen palaa Mitron matkassa takaisin Lasipalatsin eteen, missä TV-kamerat ovat jo surahtaneet päälle. Monien muiden politiikasta tunnettujen henkilöiden sijaan linssit suunnataan mustaviittaiseen mieheen. MTV3:n haastattelussa käy ilmi, että häntä ovat kosiskelleet EU-ehdokkaaksi useat puolueet. Mitro luki eri puolueiden ohjelmat ja päätyi siihen, että SDP:n ohjelma ja Euroopan parlamentin Sosialistien & Demokraattien ohjelma vastasivat eniten hänen arvojaan ja ihmimillistä tahtoaan. Taustapuolueen valintaan vaikuttivat siis erityisesti yksityistä ihmistä ja heikompiosaista puolustavat näkemykset. Haastattelun lopussa Mitro painottaa kuitenkin olevansa sitoutumattomana ehdokkaana SDP:n listoilla. Kun lisää halukkaita haastattelijoita työntyy Mitron läheisyyteen, hänen vastavalittu vaalipäällikkönsä Jyrki Konola siirtää pitkän ja komean kroppansa eteenpäin, taputtaa lempeästi mustaviittaisen miehen olkapäälle ja kehottaa tätä siirtymään sisälle Lasipalatsiin. Siellä on alkamassa SDP:n Eurovaalien avajaistilaisuus, jossa esitellään kaikki SDP:n MEP-ehdokkaat.

Aulaan astuu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov. Mitro luovuttaa laukkunsa minulle, jotta voi halata Tarjaa ortodoksisen tuttavallisesti. Nousemme portaat, joiden yläpäässä odottaa lukuisa joukko tuttuja poliitikkoja sekä muita kiinnostuneita, koska tilaisuus on ollut avoin. Mitrolla on aikaa vaihtaa monien kanssa jokunen sana, kätellä ja suoda heille se tuttu hymy. Salamavalot alkavat taas vilkkua ja TV4 lähestyy kameroineen. Joku toinen SDP:n EU-ehdokas liki kiljuu ja valittaa julkkisehdokkaiden vievän kaiken huomion. Kuiskaan vieressäni seisovalle Pekko Oksaselle, että media itse valitsee haastateltavat eikä sen huomion kohteena oleminen ole mitenkään Mitron vika. Vaalien aikanakin ehdokkaamme avustajana toiminut Pia Repo noutaa Mitrolle kahvia ja pientä purtavaa. Me vaalien paikalla oleva tukiryhmä, Jyrki, Pekko, Pia ja minä muodostamme muodollisen muurin, jotta ehdokkaamme saisi rauhassa juoda kahviaan edes hetken. Kun yksi tilaisuuteen tullut katukannattaja lähestyy juomisistaan horjahdelleen meitä, Jyrki ohjaa hänet kohteliaasti kohti kahvipöytää, mutta Mitro ehtii jo lausahtaa hänellekin muutaman ystävällisen sanan.

Kannan painavaa laukkua siirtyessämme kohti esiintymislavaa, missä Jutta Urpilainen pohjalaisnaisen mahtipontisuudella on juuri aloittanut kannustavan avauspuheenvuoronsa ja Vappu Pimiä varautuu esittelemään ja haastattelemaan ehdokkaita. Laukussa on kuulemma Mitron tämän päivän Kotkan luennon materiaalia ja monta kiloa EU-aineistoa, johon Mitro on perehtynyt viimeksi junamatkallaan Kotkasta Helsinkiin. Ehdokkuushan tuli todella lyhyellä varoitusajalla ja lopullinen päätös vasta pääsiäisenä, josta on kulunut vain muutama viikko. Mitro myöntää rehellisesti, että hänellä on paljon opittavaa EU-asioista ja politiikan pelisäännöistä, koska hän nousi ehdokkaaksi politiikan ulkopuolelta. Pastorina ja luennoitsijana hän on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan mukana yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sillä tavalla hän on jo ennen ehdokkuuttaan kantanut yhteiskunnallista vastuuta ja pyrkinyt vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin ja päätöksiin. Politiikan pelisääntöjä hän ei ehkä kaikkine juntta-politrukki-juttuineen halua oppiakaan.

Yksittäinen ihminen tarpeineen, murheineen ja toiveineen on lähinnä Mitron sydäntä. ”Ihmisen ääni” vaalisloganina kuvaa monesta näkökulmasta hänen inhimillistä poliittista arvomaailmaansa. Ihmisten äänillä hänet valittiin ja nyt hän on - Ihmisen ääni Euroopassa.

11.8.2010

Kari Aavasto
VTM, kouluttaja ja viestintäavustaja






Mitro ja Kari Brysselissä syksyllä 2009
Maaliskuu 2010

Mitro - yhteistä Eurooppaa rakentamassa
 
Sain viime marraskuussa mahdollisuuden tutustua Euroopan unionin parlamentin toimintaan Mitron ja hänen avustajiensa opastuksella.
Toiminnan massiivisuus yllätti minut vaikka tiesinkin jo etukäteen asioista.
 
Euroopan unionihan on (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Voidaan todeta, että Euroopan unioni pohjaa neljälle perusvapaudelle ne ovat: ihmisten-, pääoman-, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Mitä moninaisemmin sitein Euroopan maat ovat toisissaan kiinni ja voivat sopia yhdessä asioista, sitä rauhallisempi ja turvallisempi maanosamme on.
 
Seuratessani Mitron toimintaa voin sanoa, että selvästikin hän on päässyt hyvin Euroopan unionin työhön sisälle ja on aidosti rakentamassa yhteistä Eurooppaa.
 
Mitro kävi helmikuun alussa täällä Uudessakaupungissa ja valloitti kuulijansa puheellaan, esiintymisellään ja asiantuntemuksellaan. Alustuksessaan hän kertoi Euroopan unionin perusperiaatteet, jotka ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, rauhanaate, niin valtioiden välinen rauha kuin sisäinen rauhakin, luottamus tulevaisuuteen ja yksilön oikeudet. Mitro korosti myös sitä, että jokainen meistä on yhteisen Euroopan rakentaja.Poliitikon tulee ajatella koko Eurooppaa yksittäisen ihmisen kautta eli mitkä ovat yksittäisen ihmisen toiveet ja haaveet. Papin työstä on ollut hänelle apua. Papin työssä hän oppi jo kunnioittamaan yksilön sankaruutta. Hän ei myöskään itse usko, että politiikkaa voi hoitaa vain teknokraattisesti. Tarvitaan uutta yhteisvastuullisuutta. Kaikki lähtee yksilöstä ja kaikki päättyy yksilöön. Muutos lähtee meistä itsestä ja siitä tavasta ja tottumuksesta miten me ymmärrämme inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden ja miten jaamme myötätuntoa. Mitro korosti myös, että on elämisen taitoa oppia kääntämään vastoinkäymiset voitoksi.
 
Yleisesti kuulijat olivat sitä mieltä, että hän on oppinut nopeasti erittäin vaativan tehtävänsä. Helsingin seurakuntapastorin virasta täysin uuteen tehtävään, oli valtava hyppy tuntemattomaan. Mitrollehan koko poliittinen elämä oli täysin uusi asia puhumattakaan koko yhteisen Euroopan rakentamisesta. Sanoin hänelle viime keväänä, että vaikka papin työ evätään virallisesti niin saattaa olla, että tulevassa työssä on enemmän niitä ”paimennettavia”. Tämä onkin osoittautunut oikeaksi väitteeksi.
 
Kävin Mitron kotisivuilla, jotka ovat mielestäni erittäin hyvät ja informatiiviset. Sieltä ”bongasin” eräitä asioita, jotka erikoisesti miellyttivät minua.
 
Olin iloinen siitä, että hän käytti parlamentissa laatimansa lausunnon innovaatiopolitiikasta. Uudelle parlamentaarikolle ja nimenomaan Mitrolle tällainen luovuutta muutosvoimana korostava aihealue sopii erinomaisesti. Puheenvuorossaan hän korostaa, että innovaatiokäsitteitä pitää laajentaa käsittämään koko yhteiskunnan, ihmisen ja yhteiskunnan kaikkine palveluineen. Siis ei vain tuotanto- ja tutkimuspohjalta, vaan myös kysyntälähtöisesti. Tärkeää on, että yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan. Hyvät innovaatiot pitää saada lihaksi luiden ympärille.
 
Eteenpäin vievää näkemystä mielestäni korosti se kun hän esitti, että on tarvetta perustaa komissioon innovaatioryhmä.
 
Mitro on hyvin viisaasti ja oikein osuen kiteyttänyt kantansa Lissabonin sopimuksen ydinsisältöön:

  • Eu:n budjettia tulee uudistaa niin, että resurssien lisäysten painopisteet ovat innovaatioissa, tutkimuksessa ja tuotekehittelyssä.

  • koko toiminnan ohjenuorana tulee olla oikeudenmukainen ja ihmisarvoinen kohtelu kaikille työntekijöille.

  • yhteisillä markkinoilla ei saa kilpailukykyä edistää työntekijöiden etuja polkemalla.

  • sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat perustana Euroopan unionissa. Tulee muistaa, että markkinat ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Me ihmiset emme ole markkinoita varten vaan markkinat ovat meitä ihmisiä varten.
 
Mitro näkee, että Euroopan parlamentin Sosialistien ja Demokraattien ryhmän ohjelma, Sosiaalinen Eurooppa, vastasi arvoiltaan ja ajatuksiltaan hänen omaamaansa arvomaailmaa.Tämä on minun helppo ymmärtää, sillä elämässä ja politiikassakin tarvitaan inhimillisyyttä, heikomman auttamista ja aitoa sydämen sivistystä, jota meidän parlamentaarikkomme Mitro aidosti toteuttaa. Toivon menestystä hänelle yhteisen Euroopan rakennustyössä.
 
 
Helena Vartiainen

Uusikaupunki



-------------------------------------
Helmikuu 2010

Mitron tie papista parlamentaarikoksi

Tutustuin Mitro Repoon kolmisen vuotta sitten Senaatintorilla lemmikkieläinten siunaustilaisuudessa. Kysyin, olisiko hän kiinnostunut kokoamaan kirjaksi Ortodoksiviesti-lehdessä julkaistut, mielestäni ansiokkaat Termien takana -artikkelit.
Mitro innostui hankkeesta, varsinkin kun monet seurakuntalaiset olivat kyselleet kirjoituksia. Niinpä huolellisen suunnittelun jälkeen ilmestyikin syksyllä 2007 Isä Mitron sanakirja – Ortodoksiset termit selityksineen (WSOY). Toimitustyön mittaan tulin tuntemaan Mitron asioihin paneutuvaksi, älykkääksi, ideakkaaksi, sanavalmiiksi ja verkostoituneeksi mieheksi.
Syksyksi 2008 työstimme teoksen Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta, jossa Mitro pohtii niitä asioita, joista hän vuosien mittaan on tuhansille ihmisille esitelmöinyt ja puhunut. Sinä aikana, kun teimme kirjaa, Mitro alkoi pohtia politiikkaan lähtöä. Monet puolueet kosiskelivat häntä. Alun alkaenkin rohkaisin häntä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, joka ei suinkaan ollut hänelle uutta: esiintymisillään ja kannanotoillaan hän oli ollut usein julkisuudessa, vaikka ei julkkispapiksi tunnustautunutkaan.
Kun Mitro sitten lupautui SDP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi, tein hieman vaalityötäkin. Jaoin nimittäin ystävilleni hänen vaalikorttiaan sanoen, että siitä vielä tulee historiallinen niin kuin tulikin.

Miksi kannatin ja kannatan Mitron EU-parlamentaarikkoutta? Pidän tärkeänä, että Mitro tuo parlamentin työskentelyyn klassisen ja humanistisen näkökulman; tiedän, että hän ajaa ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden asiaa myös EU:ssa. Hän voi uudistaa EU-politiikkaa, ei yksin vaan yhteisesti. Hän varmasti löytää oivat vaikutuskanavat.
Marraskuussa 2009 vaimollani ja minulla oli ilo vierailla Brysselissä. EU:n valtavuutta ei oikein pysty hahmottamaan muuten kuin käymällä EU:n sydämessä.
Mitro on aloittanut parlamentaarikon työn viisaasti perehtymällä parlamentin käytänteisiin ja kuuntelemalla kokeneempia meppejä. Vaikka hän saattaa joskus olla malttamaton, olen kuitenkin pitänyt siitä, että hän perehtyy EU-työhön maltillisesti.
Oman mepin työskentelyä ja EU:n toimintaa yleensäkin on näppärää seurata netin kautta. EU:n keskeisiä periaatteita on, jos ei nyt täysi julkisuus, niin ainakin avoimuus ja läpinäkyvyys.
Mitron esiintymisessä on vain yksi ongelma: hän joutuu pitämään puheensa ahtaasta pulpetistaan. Hän on kokenut ”estraditaiteilija”, ja niinpä hän parhaiten ottaisi yleisönsä avaralla näyttämöllä tai puhujanpöntöstä. Ehkäpä EU:n kehitystoimitsijat lisäävät myös puhujien näkyvyyttä ja puheenvuorojen näyttävyyttä.
Olen useammankin kerran sanonut Mitrolle, että papille ja poliitikolle on verraton hyöty ja etu hyvästä kirjoitus- ja varsinkin puhetaidosta. Voin luonnehtia häntä klassisesti elokventiksi reetoriksi eli kaunopuhujaksi. Papit ja poliitikot ovat omalla tavallaan sananjulistajia.
Odotan ja uskon, että Mitro ajaa parlamentissa eurooppalaisia ja maailmanlaajuisiakin kulttuuriasioita ja sosiaalikysymyksiä. Eikä ole pahaksi, että hän tuo EU:n byrokratiaan myötäsyntyistä elämäniloa ja positiivisuutta.
 
Kalevi Koukkunen

Kustannustoimittaja
Espoo
 

Powered by Smart Kotisivutyökalu